- erään variegated-keskustelua (pääasiallisesti) sivusta seuranneen pohdintaa -
SGY:n historiassa ei ole koskaan käyty niin kiihkeää keskustelua kuin nyt variegatedeista. Niille, jotka eivät asiaa tunne, on kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse siitä, että melko uuteen kuviomuunnokseen on liitetty epäilyksiä ja tietoja erilaisista perinnöllisistä ongelmista. Suomessa olevista tiedoista voitte lukea toisaalta lehdestä, minä en aio siihen ainakaan suoranaisesti ottaa kantaa. Ihmiset halusivat hallituksen muodostavan yhdistykselle virallisen kannan ko. kuviota kohtaan ja sitten kun se sen teki, syttyi semmoinen melske, ettei sitä kukaan olisi voinut kuvitella etukäteen.
Kannanotto
Minä allekirjoitin kannanoton gerbiilikasvatuksessa sallituista terveysriskeistä, joka on julkaistu tässä lehdessä, koska se vastasi mielipiteitäni. Minä miellän yhä gerbiilikasvatuksen vähän semmoiseksi harmittomaksi pikkutyttöjen puuhasteluksi, jossa eläinten terveys ja hyvinvointi ajaa kaiken muun edelle. Näin ollen omasta mielestäni (joka siis on vain yhden ihmisen mielipide) ei yksikään väri tai kuvio ole sellainen, että sitä kannattaisi kasvattaa ohessa syntyvistä aistipuutoksista tai sairauksista kärsivistä poikasista huolimatta.
Intohimot ja vastustus
Ymmärrän kuitenkin intohimoja. Minullakin on semmoisia ja on ollut jopa gerbiileihin liittyen. Eteenkin ymmärrän, että pitkää kasvatustyötä ja yritystä jonkin tietyn värin parissa ei ole helppo laittaa syrjään. Ihmismieli pitää pitkään kiinni toivosta. Entä jos sittenkin. Eteenkin, kun jostain tulee vielä viestiä, ettei kaikki toivo ole suinkaan menetetty.
Ymmärrän myös moraalin ja intohimon puolustaa sitä minkä kokee oikeaksi. Siinä ei aina keinoja kaihdeta ja joskus suusta livahtaa myös se kuuluisa sammakko, joka olisi saanut jäädä sanomatta.
Kummallakin puolella kaivaudutaan poteroihin ja huudellaan sitä mikä tukee omaa kantaa. Vaan edes tv:t eivät ole olleet vuosiin mustavalkoisia. Niin ei ole myöskään gerbiilikasvatus, vaikka black variegated onkin.
Päätös
Hallitusta vaadittiin tekemään päätös ja se teki sen. Tämä oli varmasti niitä päätöksiä, joista on turha kuvitella, että kaikki olisivat siihen tyytyväisiä.
Hallitus pyysi ennen päätöksentekoaan ihmisiä toimittamaan tietoja päätöksen tueksi, jotain toimitettiin, mutta ilmeisesti paljon jäi myös toimittamatta, koska hallitus ilmoittaa jo kokoontuvansa lähiaikoina käsittelemään asiaa uudelleen uusien asioiden valossa.
Myönnän, että kun nämä uudet tiedot alkoivat tippua sähköpostiini, minäkin pyllähdin hetkeksi pyrstölleni ja kysyin: - Miksi ihmeessä hallitus ei ottanut näistä asioista selvää? Kyse ei ollut mistään suunnattoman suuresta salapoliisityön tekemisestä vaan yksittäisistä sähköposteista oikeille tahoille. Sieltä selvisivät eri maiden kannat ja eläinlääkärin lausunto.
Jälkikäteen kysymys muuttuu: Miksei näitä tietoja kaivettu hallitukselle ennen päätöksen tekoa, kun hallitus niitä tietoja kuitenkin pyysi? Hallitus edustaa yhdistystä. Se koostuu yksittäisistä ihmisistä, emmekä voi odottaa, että heillä olisi kaikki tieto ja taito gerbiiliasioissa. Näin suurissa päätöksissä on kuultava mitä suurimmassa määrin myös muita harrastajia ja mitä useampi sitä tietoa hankkii, sitä monimuotoisempi näkökulmasta tulee.
Useilta näyttää jääneen huomaamatta, että päätös on eräänlainen jatkoaika. Jos Suomessa ei seuraavan viiden vuoden aikana tapahdu merkittävää muutosta parempaan, tehdään uusia päätöksiä. Joskin ei kannata unohtaa, että päätökset voidaan tehdä aikaisemminkin. Eikä mikään estä jäseniä vaatimasta asiaa jäsenkokouksen käsiteltäväksi. Näin jäsenistö saa ainakin sanoa painavan sanansa.
Eläinsuojelulaki
Voimme vedota asiassa eläinsuojelulakiin. Ja se on tehtykin. Tähän samaan vetoaa myös oma mielipiteeni asiassa. Toivoisin, että tämä pikkutyttöjen puuhastelu sentään pysyisi eläinsuojelulain asettamissa raameissa. Älä kiusaa gerbiiliä, se on pikkutyttöjen suojelukohde.
Vaan jos lähdemme tälle tielle voimme käydä läpi lukuisia esimerkkejä esim. koirakasvatuksesta, puhumattakaan hyötyeläimistä. Ympäristökeskuksen valvontaeläinlääkäri voi tuomita kuurot gerbiilit eläinsuojelulain vastaiseksi, mutta onko tässä nyt oikeasti katsottu sitä yhtä läikikästä gerbiiliä pidemmälle? Miten ihmeessä esimerkiksi dalmatiankoirien kasvatus on sallittua, kun hurjimpien väitteiden mukaan jopa 40% syntyvistä pennuista olisi jonkinasteinen kuulovamma? Ja kuten eläinlääkäri mainitseekin, kuurous ei aiheuta kipua. Minun nähdäkseni yleisesti hyväksytyistä koirakasvatuksista löytyy sellaisiakin perinnöllisiä vikoja, joista on eläimelle todella merkittävää haittaa, eikä kukaan ole kasvattajia raastupaan raahaamassa.
Tämä ei muuta minun mielipidettäni, jossa toivoisin, ettei Gerbiilikasvatuksessa tarvitsisi tehdä tällaisia myönnytyksiä, mutta se antaa asioille suhteellisuutta.
Kokemus muualla
Viimeistään tämän lehden myötä meidät tavoittaa tieto kokemuksesta variegated-kasvatuksesta muualla Euroopassa. On parempaa kokemusta, mutta pääasiallisesti huonoja kokemuksia. Olen tylsä, mutten ymmärrä miksi pitää tehdä samat virheet kuin muualla on tehty? Miksi ei voida ottaa opiksi? Voimme tietysti elätellä toiveita, että pystymme luomaan niitä parempia kokemuksia, mutta onko se todella sen arvoista? Entä jos viisi vuotta kuluu ja olemmekin onnistuneet kasvattamaan vain joukon kuuroja, tasapaino-ongelmaisia ja suolistovaivoista kärsiviä eläimiä?
Oma kokemus
On puhuttu paljon variegated-kannan pitämisestä niin sanotusti suljettuna. Suljetussa kannassa kasvattajat myyvät eläimet vain tarkkaan harkittuihin koteihin, joissa voidaan luottaa siihen, etteivät eläimet mene eteenpäin, eikä niillä teetetä poikasia.
Kolmentoista harrastusvuoden jälkeen joudun valitettavasti olemaan kyyninen ja epäilemään tällaisen toimivuutta. Se voi hyvällä tuurilla toimia nyt, mutta että viisi vuotta? Kolmeentoista vuoteen on mahtunut monta tapausta, jossa eläimet ovat päätyneet kiertoon, vaikkei pitäisi, eläimillä on teetetty poikasia, vaikka muuta on sovittu ja ihmiset ovat osoittautuneet joksikin ihan muuksi kuin kuvitteli. Se on nähty jo tämän variegated-keskustelunkin aikana.
Itselläni on kokemusta ongelma-linjan kasvatuksesta ja katkaisusta. Peweilläni esiintyi aikanaan munuaisongelmia, jotka ilmestyivät linjaan kuin taikaiskusta (myöhemmin niiden lähde oli melko varmastikin löydettävissä). Olin kasvattanut pewiä vuosia, eikä päätös linjan lopettamisesta ollut helppo. Niinpä annoin peweille jatkoajan.
Koska munuaisongelmissa oli oikeasti kyse vakavasta sairaudesta en voinut kuvitella luovuttavani eläimiä eteenpäin. En edes niihin hyviksi uskomiini ja vastuullisiin koteihin. Niinpä kasvatus jatkui niin, että parin sukupolven kaikki eläimet jäivät minulle itselleni. Kun munuaisongelmat jatkuivat ei jäänyt jäljelle muu kuin lopettaa kasvatus. Eläimet elivät elämänsä kotonamme, kunnes aika jätti luonnollisesti tai lopetuksen kautta munuaisoireiden ilmestyttyä.
Kuitenkin ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta pitää sellaista määrää eläimiä, kun Hobitinkolossa hurjimmillaan oli. Tästä syystä on uskottava ja luotettava siihen, että tieto eläinten terveydentilasta säilyy ja kasvatuksellisia päätöksiä kunnioitetaan, vaikka eläin siirtyisikin jonkin muun omistukseen.
Mikä muu meni vikaan?
Surullista variegated-keskustelussa on mielestäni ollut se, että keskustelu ei ole jäänyt siihen variegatediin. On kuin niistä puolustuspoteroista olisi haluttu huitoa joka suuntaan ja huutaa: ”Mutta kun tuokin teki väärin!” Voi olla, että variegated-keskustelun jälkeen meidän on pysähdyttävä miettimään mitä muita eettisiä kysymyksiä haluamme gerbiili/hyyrä-kasvatuksessa nostaa esille. Onko oikein kasvattaa pewiä/dtw:tä, joista jotkut yksilöt huojuvat? Kärsivätkö kuviolliset anemiasta? Miksi kasvatetaan jyrsijöitä, jotka usein eivät sovellu käsiteltäviksi (duprasit)?
Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että keskustellaan nyt asia kerrallaan, eikä aleta kiukkuspäissään syyttelemään kaikkia kaikesta.
Jokaisella on mielipiteensä
Meistä jokaisella on mielipide. Ja myös oikeus siihen. Tämäkin teksti on mielipide, joka on vieläpä painettu lehteen. Nykytietotekniikan aikana keskustelu ilman, että tarvitsee kohdata toista nenäkkäin, on liian helppoa. On sähköpostit, keskustelupalstat, chatit, tekstiviestit ja ties mitä muuta. Pikaistuksissa tulee helposti sanoneeksi asioita, joita ei kasvokkain sanoisi. Aikuisena olemisen vaikeus onkin juuri siinä, että osaa puolustaa mielipidettään loukkaamatta, ainakaan tahallisesti, toista.
Asiattomuuksien laukominen, henkilökohtaisuuksiin meneminen, haukkuminen ja muu öykkäröinti hukuttavat joukkoonsa hyvät ja perustellutkin mielipiteet ja vievät niiltä pohjan.
Toivon todella, että tämän kirjoituksen perusteella ei kenenkään tarvitse lähteä irtisanomaan ystävyyttään minuun tai poistamaan facebook-kaverilistalta. Ihan sen arvoisia nämäkään sanat eivät mielestäni ole.
1 viesti vastaanotettu (2009)
Antistress (2009)
Hidas kuva (2009)
Hyvien unien yö (2002)
Jälleennäkeminen (2009)
"Monsteri" (2001)
Näkökulma 1 (2009)
Näkökulma 2 (2009)
Fantasia
Alku (2000)
Lumiprinsessani - alku (2001)
Sadut
Joutsen, joka ei uskaltanut lentää (2006)
Kadonnut ystävä (2006)
Metsäretki (2006)
Päiväkotipeikko (2006)
Sekalaista proosaa
Jonakin päivänä kaduttaa 1 (2010)
Junia kulkee joka päivä (2000)
Kissamaki (2009)
PAM! (2000)
Pelästyiksää (2009)
Yksinäinen susi (1996)
Tietokirjoittaminen
Eläin on esine (2009)
Kirja-arvostelu: Sydämenmuotoinen rasia (2011)
Runoarvostelu: Koira tulee illalla (2010)
Sivistystoimenjohtajan kymmenen käskyä (2008)
Gerbiilitekstejä
Aikuisena olemisen vaikeus (2010)
Hulluja harrastajia (2000)
Lemmikkimessut 2000 (2000)