Kaikkialla oli pimeää, kaikkialla oli tyhjää. Mutta tyhjyydessä asui joku – jokin. Se ei ollut missään, mutta kuitenkin Se oli kaikkialla. Se ei esiintynyt missään tuntemassamme muodossa, eikä kukaan olisi osannut sanoa missä Se oli. Tyhjyys oli täynnä Sitä, mutta kuitenkin tyhjä. Se ei siis ollut mitään inhimillistä, mutta silti Se tunsi monia inhimillisiä tunteita. Se ei kuitenkaan tiedostanut oikeastaan mitään sillä yksinäisyys oli täyttänyt Sen ja oli ainoa mitä Se tunsi.

Se tiesi olevansa vahva, omaavansa kykyjä, joita me kutsuisimme jumalaisiksi, mutta Se ei ollut koskaan käyttänyt niitä. Kukaan tuskin tietää, miksei se tehnyt mitään, mutta tiedäthän sinä mitä on, kun pitäisi tehdä jotain ensimmäisenä. Sekin oli epävarma, kuten sanoin, silläkin oli inhimillisiä tunteita. Kerran Se päätti tehdä jotain, kokeilla mihin Sen kyvyt riittäisivät. Se ajatteli kauniita asioita, kuvitteli mikä olisi kaunista tyhjässä pimeydessä. Sen ensimmäinen ajatus oli Valo. Se ei tiennyt mitä valo oli, mutta Se ajatteli valoa. Se halusi valoa. Tyhjyyteen syttyi pieni, valoa loistava, keltainen tähti. Seuraavaksi Se ajatteli värejä, kirkkaita värejä, joita se ei ollut koskaan nähnyt. Vähän alemmas, tähden vasemmalle puolelle syntyi toinen tähti. Sillä oli haave. Se toivoi, että olisi olemassa Sen kaltainen olento. Kaunis, kaunis, Se ajatteli. Samassa se masentui. Se ei ollut kaunis, se ei ollut mitään. Tyhjyys, Se ajatteli. Rumuus. Voima. Äly. Valta. Rauha. Rakkaus. Rakkaus, Se ajatteli rakkautta, muttei ymmärtänyt miksi oli ajatellut. Se ei ymmärtänyt sanaa. Yksinäisyys. Pimeys. 

Se katseli ympärilleen. Se oli luonut 12 pientä valopistettä taivaalle. Tyhjyys ei enää ollut tyhjä, eikä siellä ollut enää pimeää. 12 pientä tuikkua valaisi sen kelmeällä valolla. Se päätti antaa niille nimet, kuin kertomaan niiden erilaisuudesta. Erottamaan ne toisistaan, kuvaamaan, että jokainen niistä oli oma pikku tähtensä. Tähdet olivat kauneinta mitä Se oli osannut kuvitella. Ne olivat valoa. Sillä oli haave. Se toivoi, että jollain tähdellä voisi olla Sen kaltainen, mutta toisaalta Se tiesi, ettei mikään tässä tyhjyydessä ilmestynyt tänne, ilman että Se loi jotain.

Se antoi tähdille nimet. Usar – Yksinäisyys. Arkii – Väri. Säjka – Valo. Näsni – Kaunis. Raihi – Rauha. Vicaus – Äly. 

1 viesti vastaanotettu (2009)
Antistress (2009)
Hidas kuva (2009)
Hyvien unien yö (2002)
Jälleennäkeminen (2009)
"Monsteri" (2001)
Näkökulma 1 (2009)
Näkökulma 2 (2009)

Fantasia

Alku (2000)
Lumiprinsessani - alku (2001)

Sadut

Joutsen, joka ei uskaltanut lentää (2006)
Kadonnut ystävä (2006)
Metsäretki (2006)
Päiväkotipeikko (2006)

Sekalaista proosaa

Jonakin päivänä kaduttaa 1 (2010)
Junia kulkee joka päivä (2000)
Kissamaki (2009)
PAM! (2000)
Pelästyiksää (2009)
Yksinäinen susi (1996)

Tietokirjoittaminen

Eläin on esine (2009)
Kirja-arvostelu: Sydämenmuotoinen rasia (2011)
Runoarvostelu: Koira tulee illalla (2010)
Sivistystoimenjohtajan kymmenen käskyä (2008)

Gerbiilitekstejä

Aikuisena olemisen vaikeus (2010)
Hulluja harrastajia (2000)
Lemmikkimessut 2000 (2000)