Ahtaan liikehuoneiston täytti tuoksujen taikamaailma. Se oli sekoitus sitrusta, minttua, ananasta ja monia, monia muita tuoksuja, joita Kaisla ei pystynyt erottelemaan toisistaan. Tuoksut tulivat iholle ja oli pakko huokaista. Takahuoneen verhon takaa kurkisti vanhan naisen uurteiset kasvot. Katse kiersi hetken liikettä, pysähtyi sitten Kaislaan ja nainen hymyili leveästi. 
- Kappas, kappas. Hyvää päivää, nainen sanoi ja astui myyntitiskin taakse. Verhon heilahtaessa Kaisla näki hetkisen takahuoneesta kirkkaan valon, mutta sitten se katosi. - Mitä sinulle saisi olla arvon neiti? Myyjä kysyi ja hymyili silmät kapeilla viiruilla aivan kuin auringon häikäisemänä.
- Minä, minä, Kaisla sanoi hiljaa epäröiden.
- Niin, myyjä sanoi ja käännähti kohti hyllyä, joka oli täynnä erilaisia pusseja ja purnukoita.
- Minä, Kaisla etsi yhä sanoja, mutta ei saanut sanottua naisen ottaessa pusseja hyllystä, mumistessa hiljaa jotain ja palauttaessa takaisin paikalleen. - Minä tulin vain katsomaan, Kaisla sanoi viimein.
- Tässä. Kas tässä, nainen sanoi ja tyrkkäsi Kaisan käteen pienen ruskean paperipussin.

- Mitä? Kaisla kysyi ja vilkaisi pussia. Sen kylkeen oli kirjoitettu kuulakärkikynällä tärisevällä käsialalla Antistress.
- Tämä. Tämä auttaa. Se tekee viisi euroa, myyjä sanoi ja oli samassa kassan takana.
- Mutta, Kaisla sanoi.
- Se auttaa, mutta sen kanssa pitää olla varovainen. Vain kolme, neljä kupillista puolessa vuodessa. Se on raja, myyjä sanoi.
- Onko se myrkyllistä? Kaisla kysyi.
- Ei. Ei ole, mutta se on rajoitus.

Kotona Kaisla lykkäsi pussin teerasioiden ja kahvipaketin seuraksi kaappiin. Hän muisti myyjän vielä iltaruualla ja mainitsi tästä miehelleen, mutta sitten hän unohti. Hän unohti pussin, kaupan ja myyjän. Pari viikkoa myöhemmin Kaisla tuli töistä kiukkuisena. Hän oli vihainen ja stressaantunut. Pomo vaati liikoja, deadlinet eivät suostuneet venymään tarpeen niin vaatiessa ja työkaverit tuntuivat olevan toiselta planeetalta ikuisine energioineen ja pohjattomine ideoineen. Kaisla napauttii vedenkeittimen päälle ja kaiveli kaapista teepussia. Samassa hän huomasi tuon ruskean pussukan. Hän otti sen käteensä ja muisti myyjän. Hän muisti hämärästi varoituksen, mutta tuhahti ja kohautti olkiaan. Kaisla pisti tummia, pitkulaisia lehtiä teepalloon ja upotti höyryävään veteen. Teen voimakas, mutta samalla pehmeä tuoksu täytti keittiön. 

Seuraavana aamuna työpaikan hississä Kaisla tajusi, ettei ollut uhrannut työlleen ainuttakaan ajatusta teekupillisen jälkeen. Pitää piipahtaa siinä puodissa toistamiseenkin, hän ajatteli. Jos naiselta vaikka löytyisi yrttejä unettomuuteen ja ratkaisuja rahahuoliin. Samassa Kaisla tunsi ahdistusta. Teepussi oli kotona ja stressi sai vallan. Kaisla astui ulos hissistä. 
- Huomenta, pomo huikkasi ohi kävellessään. – Hienosti hoidettu, Kaisla, Kaisla katsoi pomon perään ja halusi huutaa tätä pysähtymään. Hän halusi kysyä mitä tämä tarkoitti. Kaisla astui työhuoneeseensa. 
- Kaisla, sä hoidit viime projektin tosi loistavasti. Pomo on hehkuttanut sitä koko aamun, Tiina totesi ja tämän kasvoista näki helpotuksen ja kateuden. – On kyllä hieno homma, että se on nyt takana. Kysymykset polttivat Kaislan kurkkua. Hän näki projektikansion pöydällään ja raotti sitä. Se todellakin oli valmis. 

Teekuppi höyrysi pöydällä. 
- Se saakelin katti on kaivanut taas kaikki kukkasipulit ylös maasta, Kaisla marmatti miehelleen. – Ja arvaa mitä? Arvaa mitä? Mikä on kaiken huippu? Se, että se saakelin katti oli raahannut puoliksi syödyn hiiren meidän portaalle. Kyllä ihmisten pitäisi nyt sen verran tajuta, ettei tuommoisia karvakasoja saa vapaana pitää. Naapurien riesana, Kaisla hörppäsi teetä ja samassa hän tunsi rauhoittuvansa. Tyyneys valui lämpönä kurkusta sisuksiin. 

Illalla ovikello soi ja pikkuinen tyttö seisoi oven takana kasvot kyynelistä punaisina. 
- Oletko sä nähnyt Misseä? Tyttö kysyi. 
- Ei. En minä, Kaisla vastasi. Hän päätti olla mainitsematta päivän kukkapenkkivierailusta. Se tuntui jo merkityksettömältä. Aamulla Kaisla oli jo unohtanut koko kissan ja juoksi korkokengät kopisten autolleen. Tien vartta kulki nainen, joka kantoi sylissään jotain. 
- Hei. Tunnetko sinä tätä kissaa? nainen huusi. – Minä en yhtään huomannut. En yhtään. Se taitaa tehdä kuolemaa. Se oli Misse. Oli. 

Kolmannen kupillisen jälkeen Kaislan äiti erosi uudesta miesystävästään. Äiti itki kaksi viikkoa, kun ukko löytyi vieraan naisen kanssa samasta sängystä ja kehtasi vielä jälkikäteen väittää, ettei muistanut tapahtuneesta mitään. Mies vannoi rakkauttaan, mutta äiti ei armahtanut ja Kaisla huomasi taas yhden stressinaiheen olevan poissa. 

Neljäs kupillinen hävitti pihasta naapuriperheen, jonka pojat olivat onnistuneet naarmuttamaan Kaislan uutuuttaan kiiltävän auton rullakiekkoa pelatessaan. 
- Kylläpä ne hävisivät yks kaks, mies sanoi ihmetellen, kun asunnon ikkunat eräänä aamuna olivat paljaat ja auto poissa. 
- No, ihmiset muuttavat, Kaisla mutisi. 

- Se saakelin Santeri, Kaisla heitti ostoskassin ruokapöydälle. – Se saakeli vie minulta vielä työt, hän jatkoi. 
- Ota kuppi teetä ja kerro kaikki, mies sanoi ja nosti höyryävän kupillisen vettä pöytään ja istuutui. Kaisla raotti kaapin ovea. Siinä se oli. Ratkaisu. Pikkuinen, ruskea pussi lojui hyllyllä. Se veisi tämänkin huolen pois. Kaisla mietti naapurin kissaa, pois muuttanutta perhettä ja äitinsä miesystävää. Sen täytyi olla sattumaa. Vai oliko? Jos ei ollut, mihin he olivat menneet? Voisiko hän? Voisiko hän juoda vielä yhden kupillisen? Tämän kerran? Kaisla kosketti pussia ja kuuli päässään naisen sanat: - Vain kolme, neljä kupillista puolessa vuodessa. Puoli vuotta? Milloin se olikaan ollut, kun hän oli vieraillut naisen liikkeessä? Kaksi vai kolme viikkoa sitten? Ei, kyllä siitä täytyi olla kauemmin. Ehkäpä jopa melkein se puoli vuotta. Kaisla otti pussin kaapista ja nosti lehdet teepalloon. 
- Toi tee tuoksuu kyllä aina yhtä hyvältä, mies huokaisi. Hän ei tiennyt, että seuraavana aamuna hänen vaimonsa oli poissa. 

1 viesti vastaanotettu (2009)
Antistress (2009)
Hidas kuva (2009)
Hyvien unien yö (2002)
Jälleennäkeminen (2009)
"Monsteri" (2001)
Näkökulma 1 (2009)
Näkökulma 2 (2009)

Fantasia

Alku (2000)
Lumiprinsessani - alku (2001)

Sadut

Joutsen, joka ei uskaltanut lentää (2006)
Kadonnut ystävä (2006)
Metsäretki (2006)
Päiväkotipeikko (2006)

Sekalaista proosaa

Jonakin päivänä kaduttaa 1 (2010)
Junia kulkee joka päivä (2000)
Kissamaki (2009)
PAM! (2000)
Pelästyiksää (2009)
Yksinäinen susi (1996)

Tietokirjoittaminen

Eläin on esine (2009)
Kirja-arvostelu: Sydämenmuotoinen rasia (2011)
Runoarvostelu: Koira tulee illalla (2010)
Sivistystoimenjohtajan kymmenen käskyä (2008)

Gerbiilitekstejä

Aikuisena olemisen vaikeus (2010)
Hulluja harrastajia (2000)
Lemmikkimessut 2000 (2000)