Kyllähän sitä on kivaa, että ihmiset omistautuvat harrastukselleen, mutta joskus sekin puuha saa ihan kummallisia piirteitä. Kyllähän minua on jo muutenkin hulluna pidetty – talossa n. 90 eläintä, harvasen viikonloppu minä olen jossain jyrsijähommissa (näyttelyssä, kokouksissa, kaikenmaailman päivillä ja messuilla), mutta siitäkin huolimatta muutama ihminen katsoi hivenen hämmentyneenä, kun kerroin, että lähdemme Ouluun näyttelyyn.
Pääsimpäs sitten heti sanomaan, etten ole ainoa hullu. Ari oli tietysti heti lähdössä mukaan ja Raisakin innostui. Sana meidän matkasta levisi ja minuun otti yhteyttä Jenna Tampereelta ja päätettiin, että ajetaan sitä kautta ja napataan Jenna kyytiin.
Näyttely oli toukokuun alussa ja se oli toinen näyttely, johon Ari osallistui. Miehellä ei tainnut olla harmaintakaan aavistusta siitä mihin oli päätään pistämässä, mutta hatunnosto hänelle siitä, että hoiti homman niin hienosti, kuin sen teki. Arin pikku mitsua (auto) päätettiin heti sääliä ja mentiin autovuokraaja-sedän juttusille. Perjantaina meitä odotti mukava farmari.
Oulu – Helsinki välillä liikkuu selvästi liian vähän ihmisiä. Mukaamme tuli monta eläintä, joiden tarkoitus oli kulkea Ouluun jollekin ja sama juttu Oulusta poispäin. Ikävä kyllä asiat eivät olleet aina kovin hyvin hoidettu ja sain viimeisenä päivänä soitella eläinten perään ja muuta sellaista. Tulevaisuudessa ihmisille pieni toive: Jos saatte eläimiä jonkun mukaan, niin hoitakaa hommat kunnolla. Ennen Oulun matkaa olisi lepo tehnyt ihan hyvää, mutta sitä joutuikin soittelemaan ja juoksemaan eläinten perässä.
Perjantaina sitten eläimet kuntoon ja matkaan. Kello oli vähän yli puolen yön, kun eläimiä pakattiin autoon ja huomattiin ensimmäinen todellinen ongelma, kamat eivät mahdukaan. Ärjylle (rakas, ”pikku” sakemannimme) varattu häkki vei niin paljon tilaa, että lopulta se jouduttiin jättämään kotiin. Vieläkin tavaraa oli paljon, mutta koska Jennalla ei ollut kuin pari eläintä, no panic ja MATKAAN.
Ensin matkattiin siis Tampereelle ja tunnelma on hilpeä, minulla, Raisalla ja Arilla oli juttua ja siinä tuli rupateltua jo monta asiaa. Tampereelle päästessä olikin jo täysin pimeää, Ärjy ihmeissään kummallisesta ulkoiluajasta ja löydettiin me Jennakin pienen etsinnän jälkeen. Matkalla Tampereelta Ouluun alkoikin sitten hirmuinen Molokin metsästys (nyt jokainen, joka tietää mistä on kyse, nostaa käden pystyyn – hmm, niin, sitä arvelinkin).
Matkalla ei pahemmin nukuttu. Perillä oltiin joskus puoli yhdeksältä ja ruvettiin etsimään paikkaa mistä saisi ruokaa. Lopulta tehtävä todettiin sen verran aikaa vieväksi, että palattiin yhdeksäksi Oulun Edeniin, jossa näyttely pidettiin. Kauniilla paikalla kylpylä muuten… Eläimet ilmoitettiin ja saatiin suunnattomia ihmettelyjä siitä miten Ari parka oli ajanut koko yön ja aikoi ajaa vielä seuraavankin.
Päivän riitti kyllä hommia. Ari yritti jossain vaiheessa nukkua, mutta minä ja Raisa toimittiin Kanan (joka oli siis virallisena tuomarina) sihteerinä, välillä vähän assistenttina ja sellaista. Vaikka elettiinkin toukokuun alkua ja Oulussa oli todellakin vasta kevät aluillaan (shokki: Täällä ei ole oikeastaan mitään vihreää!), niin näyttelypaikka oli kuuma. Seinät olivat pitkälle lasia, toinen seinä auringonpaisteeseen ja toinen kylpylään. Siinä meillä sitten oli nauramista, että kummat on akvaariossa, kun me ihmeteltiin ihmisiä uikkareissa kylpylän puolella ja uimarit sitten lasin läpi meitä. Lopputulos oli se, että toisella puolella on vettä – ne on akvaariossa.
Iltapäivällä, kun palkinnot oli jaettu (Hobitinkolon Ered Wethrin Varjoiset Vuoret aloitti nopean tiensä championiksi), oli aika poksauttaa kylmälaukussa koko päivän olleet shampaniat. Eipäs siellä nyt nyrpistellä nenää, allekirjoittanut on absolutisti, joten kyseessä oli täysin alkoholitonta lastenmallia.
Paluumatkalla koko porukka oli väsynyttä ja levotonta. Pahemmin ei kyllä nukuttu vieläkään, mutta juttu luisti. Paluumatkan Blair Witch Projekt – videokin taitaa olla aika… sensuroitavaa kamaa. Raisa vaan taisi jäädä mulle aika monta gerbiiliä velkaa, kun lupasi gerbiilin jokaisesta järvestä, vai oliko se nyt molokista… Siinä ne tuli matkan aikana juteltua kestolääkkeet, hassut jalat ja laulettua Nukkumatit. Ärjyllekään ei tainnut jäädä traumoja, vaikka mun ja Raisan kanssa takapenkillä joutui olemaan.
Kotona oltiin, Tampereen ja Sipoon jälkeen, joskus kolmen jälkeen yöllä. Sitten koira ulos ja gerbat terraarioihin, hups heijaa… kello olikin jotain viiden pintaan, kun pääsi viimein kutsumaan Nukku-Matin kylään. Siinä vaiheessa sitä huomasi, että oli söpösti ollut hereillä pe 11.00 – su 05.00 välisen ajan ja kyllä nukutti.
Matkan jälkeen fiilis oli vähän sitä, että kyllähän se oli _todella kivaa_, mutta hullua. Nyt syksyllä Oulussa on taas näyttely ja Raisa kyseli jo, että oltaisiinko lähdössä. Kyllä minäkin voisin lähteä, mutta ei tällä hetkellä taida olla niin kamalasti eläimiä vietäväksi. Ehkä ensi vuonna sitten taas.
Kiitoksia kaikille Oulun seudulla, jotka olivat tekemässä tätä näyttelyä. Oli kivaa käydä teilläkin. Ja ehdottomasti suositellaan kaikille!
-minttis, Hobitinkolo
1 viesti vastaanotettu (2009)
Antistress (2009)
Hidas kuva (2009)
Hyvien unien yö (2002)
Jälleennäkeminen (2009)
"Monsteri" (2001)
Näkökulma 1 (2009)
Näkökulma 2 (2009)
Fantasia
Alku (2000)
Lumiprinsessani - alku (2001)
Sadut
Joutsen, joka ei uskaltanut lentää (2006)
Kadonnut ystävä (2006)
Metsäretki (2006)
Päiväkotipeikko (2006)
Sekalaista proosaa
Jonakin päivänä kaduttaa 1 (2010)
Junia kulkee joka päivä (2000)
Kissamaki (2009)
PAM! (2000)
Pelästyiksää (2009)
Yksinäinen susi (1996)
Tietokirjoittaminen
Eläin on esine (2009)
Kirja-arvostelu: Sydämenmuotoinen rasia (2011)
Runoarvostelu: Koira tulee illalla (2010)
Sivistystoimenjohtajan kymmenen käskyä (2008)
Gerbiilitekstejä
Aikuisena olemisen vaikeus (2010)
Hulluja harrastajia (2000)
Lemmikkimessut 2000 (2000)