Joutsen, joka ei uskaltanut lentää

kirjoitettu johonkin kirjoituskilpailuun 2009

- Minä en lähde, nuori joutsenpoika Joonas sanoi äidilleen nokka hieman vapisten, mutta varmuutta koko olemuksellaan huokuen. 
- Kaikki lähtevät, äiti ei halunnut kuunnella poikansa sanoja. Tämän oli jo aika itsenäistyä, olla iso joutsen, joka kyllä pärjäisi, mutta silti äiti kantoi ainaista huolta nuorimpansa vuoksi. Jokin oli aina sanonut äidille, ettei Pikku-Joonas ollut niin kuin muut. 
- Minä en lähde, Joonas toisti sanansa, joskin hiukan hiljempaa. 
- Meidän on mentävä, niin me joutsenet teemme joka talvi, äiti tunsi huolestumisen piston kovempana kuin aikaisemmin. 
- Mutta minä en. Äiti loi Joonakseen vetoavan katseen, mutta poika vain pudisteli päätään. 
- Sinä palellut tänne pakkasiin ja vedetkin jäätyvät, äiti yritti vielä kerran, mutta jatkoi ennen kuin Joonas ehti vastustella: - Sinä olet jo iso poika, en minä voi sinua pakottaa. Tämän sanottuaan suuri, puhtaan valkoinen äiti-joutsen nousi siivilleen ja kohosi hitain ja raskain siiveniskuin ilmaan. Hän katsoi poikaansa polttaen tämän kuvan syvälle sydämeensä. 

Talvi tuli. Satoi paksu kerros lunta ja aivan kuin äiti joutsen oli sanonut, vedet alkoivat hiljalleen jäätyä. Joonas ei tuntenut oloaan enää kovinkaan hyväksi ja sydäntä kaivoi suunnaton yksinäisyys. Se katseli surullisin mielin omaa kotijärveään, josta oli hyytävää sulakkoa enää vain pienen pieni alue. Syötävää ei tahtonut enää löytyä nimeksikään ja nälkä kurni vatsassa koko ajan. Joonaksen mieli vaelsi äiti-linnun mukana jossain kaukana missä lämpöä ja ruokaa riitti. 

Eräänä päivänä Joonas kyllästyi alati kurjenevaan tilaansa ja lähti tallustelemaan pakkashankea pitkin pois kotijärveltään. Joonas ei ollut koskaan nähnyt mitään muuta kuin järven ja sen reunoilla aukeavat pienet niittyalueet, mutta nyt se oli päättänyt löytää muutoksen. Joonas kulki vaikean näköisesti vaappuen, käveli ja tepsutteli. Välillä se innostui ottamaan pienen juoksupyrähdyksenkin, mutta sitten sen pienissä, lyhyissä jaloissa tuntui särkyä ja se lopetti. Päivä päättyi, ilta hämärä vei valon pois ja Joonaksesta tuntui, ettei se ollut päässyt mihinkään. Se kaiveli aikansa nokallaan lunta ja löysi muutamia syötäväksi kelpaavia kasveja. Eivät ne nälkää pois vieneet, mutta täyttivät edes vähän tyhjyyttään pakottavaa vatsaa. 

Yön Joonas suri ja kaipasi emoaan, isäänsä, sisariaan ja muita. Aamulla se uhkui uutta yrittämisen tarmoa ja lähti ponnekkaasti vaappumaan eteenpäin. Pian se huomasi pienen pojan, joka istui kivellä metsän sylissä. Pojasta näki kauas, että tämä paleli ja Joonas tunsi myötätuntoa poikaa kohtaan. 
- Varo aina ihmisiä, niin äiti oli varoittanut, mutta äiti ei ollut nyt täällä. Joonas oli varma, ettei tämä ollut koskaan tavannut poikaa ja jäi uteliaana katselemaan vähän matkan päähän. Poika istui aikansa ajatuksissaan ja nosti sitten katseensa, aivan kuin vaistoten jonkun tarkkailevan häntä. Hän hätkähti nähdessään Joonaksen, mutta tuijotti tätä yhtä uteliaana ja kiinnostuneena kuin Joonas poikaa. 

- Minä olen Joonas, Joonas sanoi lopulta. Äiti oli opettanut, etteivät ihmiset ymmärtäneet joutsenia, mutta Joonas ei tiennyt mitä muutakaan tekisi.
- Sinä puhut! Poika kiljaisi ja vilkuili heti perään ympärilleen, ettei kukaan vain kuullut. Seuraavaksi hänen kasvoilleen lankesi epäilys ja hän näytti etsivän katseellaan jotakuta, joka teki hänelle pilaa. 
- Sinä ymmärrät, Joonas sanoi hiljaa. Hän oli yhtä hämmästynyt kuin poikakin, mutta toisaalta pursusi uteliaisuutta. 
- Minun nimeni on Pasi, poika sanoi hiljaa ja nousi kiveltä. Hän asteli lähemmäs joutsenta, aivan varovasti, kuin peläten, että joutsen pelästyisi ja pakenisi. 
- Mitä sinä teet metsässä? Joonas kysyi. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt ihmistä näin läheltä. Ne olivat aina olleet hänelle kaukaisia hahmoja toisella puolella järveä tai jossain veden selällä. Äiti oli kuitenkin tiennyt kertoa, että ihmiset asuivat lämpöisissä taloissa, joissa oli seinät ja katto ja lattiakin. Niissä ei tuullut, ei satanut niskaan, eikä talvellakaan palelluttanut varpaitaan. 

_ Minä en halua mennä kouluun, Pasi sanoi hetken epäröityään. 
- Kouluun? Pasin tähän asti vakaville kasvoille nousi pieni hymy. Hän ymmärsi, ettei joutsen tiennyt mitään koulusta. 
- Se on paikka, jossa lapsille opetetaan asioita. Tänään meille opetetaan uintia ja minä en halua mennä sinne. Joonas tunsin Pasin kammoksuvan pelkkää ajatusta. 

- Miksi et? Uintihan on ihanin asia maailmassa? Joonas innostui. Hän muisti kesäveden lämmön ja kuvitteli keinuvansa pienessä aallossa järven keskellä. 
- Tuollainen iso lintu ei varmasti pelkää mitään, Pasi tuntui jo hypänneen asiasta toiseen, mutta Joonas kuuli silti vastauksen. Hetken se pörhisti rintaansa ylpeydestä pojan sanoista ja levitti siipiään, mutta laski ne äkisti alas. Se tunsi sydämessään saman kuin minkä näki Pasissa tämän puhuessa uimisesta.

- Miksi sinä et ole etelässä, kuten muut linnut? Pasi kysyi äkkiä kuin oivaltaen jotain. Joonas tuumi hetken, halusi sekin hypätä kysymyksen ohi ja jatkaa kuin sitä ei olisi ollutkaan. Lopulta se kuitenkin vastasi:
- Minä pelkään lentämistä.

Pasin kasvoilla nousi ilo ja se sai Joonaksen tuntemaan itsensä kiusaantuneeksi. 
- Meillä on kotona uima-allas. Haluaisitko uimaan? Joonaskin hymyili, niin leveästi kuin linnunnokallaan saattoi. Poika tallusteli tietä pitkin vierellään valkoinen lintujen jättiläinen, joka vaappui siivet hieman levällään puolelta toiselle. 

1 viesti vastaanotettu (2009)
Antistress (2009)
Hidas kuva (2009)
Hyvien unien yö (2002)
Jälleennäkeminen (2009)
"Monsteri" (2001)
Näkökulma 1 (2009)
Näkökulma 2 (2009)

Fantasia

Alku (2000)
Lumiprinsessani - alku (2001)

Sadut

Joutsen, joka ei uskaltanut lentää (2006)
Kadonnut ystävä (2006)
Metsäretki (2006)
Päiväkotipeikko (2006)

Sekalaista proosaa

Jonakin päivänä kaduttaa 1 (2010)
Junia kulkee joka päivä (2000)
Kissamaki (2009)
PAM! (2000)
Pelästyiksää (2009)
Yksinäinen susi (1996)

Tietokirjoittaminen

Eläin on esine (2009)
Kirja-arvostelu: Sydämenmuotoinen rasia (2011)
Runoarvostelu: Koira tulee illalla (2010)
Sivistystoimenjohtajan kymmenen käskyä (2008)

Gerbiilitekstejä

Aikuisena olemisen vaikeus (2010)
Hulluja harrastajia (2000)
Lemmikkimessut 2000 (2000)