Junia kulkee joka päivä

Minä seison selkä junan tulosuuntaan ja hengitän tasaisesti. Tiedän sen tulevan pian ja tietoisuus siitä tuo minulle sisäisen rauhan. Päivittäin minä kuulen junien äänen, niin lähellä rautateitä asun. Joka ainoa päivä kuulen miten kiskot kutsuvat minua ja antavat minulle lupauksen jostain paremmasta. Ennen kaikkea ne lupaavat minulle rauhaa.

Katselen kiskoja, joilla seison. Ne kulkevat katkeamattomana jonona edessäni enkä näe niille loppua. Ne vain katoavat jonnekin kaukaisuuteen. Tiedän, että takanani on mutka, en halua kuljettajan näkevän minua kovin aikaisin. Tiedän, ettei junaa pysäytetä äkkiä, mutta en halua, että kuljettaja joutuu tuijottamaan miten juna kiitää minua kohti. Tuijottamaan miten juna, ja samalla kuolema, lähestyvät minua, eikä voi tehdä mitään estääkseen sen. 

Hullua, sanot sinä. Ajatella nyt tuollaista, vaikka sama kuljettaja tulee todennäköisesti katselemaan sitä mitä minusta on jäljellä, kunhan juna saadaan pysäytetyksi. Sille minä en voi mitään, mutta voin edes vähentää hänen painajaistaan. Voisin tietysti olla tappamatta itseäni, mutten halua elää. Toisaalta voisin myös tehdä sen muulla tavoin, mutta uskon tämän olevan minun vaihtoehtoni. 

Minulla olisi kotona lääkkeitä, ihan tarpeeksi, jotta pääsisin hengestäni. En vain usko siihen. Jokin menisi kuitenkin pieleen, joko en kuitenkaan uskaltaisi tehdä sitä tai sitten ottaisin liikaa lääkkeitä kerralla ja oksentaisin ne ulos ennen kuin ne ehtisivät tappaa minut. Minä taidan olla pelkuri. En pystynyt siihen viimeksikään. Narua saa kaupasta, mutta minä pelkään sitä vaihtoehtoa. Olen kokenut mitä tukehtuminen on, en halua kokea sitä uudelleen. Aina on olemassa teräviä esineitä. Aina on lasia mitä rikkoa, aina saa partateriä, mutta ei minusta ole siihenkään. Minun käsivarteni todistavat sitä, että minä olen yrittänyt tuota, mutten pystynyt. Mutta juna, niitä kulkee joka päivä. Ne kutsuvat minua, ne vievät minut mukanaan. 

Minä kuulen junan äänen. Se tulee takaani ja lähestyy. Se kuullostaa ihan kuolemalta, joka on tulossa ja pian nostaa minut käsivarsilleen vieden minut mukanaan. Huokaisen. Siellä se on. Tulossa kohti minua, kohta viemässä minua kohti vapautta. Ääni kasvaa. Voimistuu. Äkkiä huomaan olevani junan valojen loisteessa, hyppään pois raiteilta ja käännyn katsomaan sitä. Ei minusta ollut tekemään tätäkään. Katson kuljettajaa, joka ehti nähdä minut raiteilla seisomassa. Olen varma, että minun silmäni ovat hänelle pelottavammat kuin minä raiteilla. Niistä kai näkee, etten minä pelkää kuolemaa. Että minä kaipaan sitä. Että minä rakastan sitä. Että minä toivon voivani tanssia kuoleman kanssa, hypätä sen syliin ja olla sen kanssa yhtä. Ei se mitään, vaikken onnistunut siinä tänään. Ei se mitään, vaikken pystynyt siihen tänään. Junia kulkee joka päivä.

1 viesti vastaanotettu (2009)
Antistress (2009)
Hidas kuva (2009)
Hyvien unien yö (2002)
Jälleennäkeminen (2009)
"Monsteri" (2001)
Näkökulma 1 (2009)
Näkökulma 2 (2009)

Fantasia

Alku (2000)
Lumiprinsessani - alku (2001)

Sadut

Joutsen, joka ei uskaltanut lentää (2006)
Kadonnut ystävä (2006)
Metsäretki (2006)
Päiväkotipeikko (2006)

Sekalaista proosaa

Jonakin päivänä kaduttaa 1 (2010)
Junia kulkee joka päivä (2000)
Kissamaki (2009)
PAM! (2000)
Pelästyiksää (2009)
Yksinäinen susi (1996)

Tietokirjoittaminen

Eläin on esine (2009)
Kirja-arvostelu: Sydämenmuotoinen rasia (2011)
Runoarvostelu: Koira tulee illalla (2010)
Sivistystoimenjohtajan kymmenen käskyä (2008)

Gerbiilitekstejä

Aikuisena olemisen vaikeus (2010)
Hulluja harrastajia (2000)
Lemmikkimessut 2000 (2000)