Näkökulma 2

kirjoitettu avoimen yliopiston luovan kirjoittamisen proosakurssille

Baarin hämärässä oli hyvä olla. Tiesin ulkonakin pimentyvän hiljalleen, mutta ei vielä tarpeeksi. Vähän nälkä, mutta ei pakottava. Ehkä palkitsisin itseni huomenna tai kenties vasta ylihuomenna. Sen paremmaltahan se maistui, mitä pidempään malttoi kieltäytyä. Herkut oli jo valmiiksi valittuina. Ovi naksahti ja kolahti hetkeä myöhemmin kiinni. Pitkä mies harppoi vierelleni. 

- Iltaa, tulija tilasi oluen ja istuutui. - Iltaa, hän sanoi minulle.
- Huomenta, mutisin takaisin ja virnistin. Se oli kuin kevyt vitsi, mutta minulle totuus. Minun ei tarvinnut vilkaistakaan tulijaa tietääkseni mikä hän oli miehiään. Jollain tapaa sen vaistosi. Hän oli Susi. Olin koko ajan tiennyt jonkun hänen kaltaisensa hölmön olevan taas tulossa. Aina ensimmäisenä saapui yksinäinen Susi, jolla ei tuntunut olevan käsitystä mistään. Seuraavalla viikolla näitä saapui lauma ja silloin piti olla jo tarkempi. Joukossa saattoi olla jo joku tekijäkin. Harvemmin kyllä. Nykyinen pullamössösukupolvi luuli itsestään liikoja. Yhdelläkään, tai edes isommalla joukolla, ei ollut mitään mahdollisuuksia tässä ottelussa.

- Lienet samoilla asioilla kuin minä, Susi sanoi.
- En välitä oluesta, vastasin. Tuopin sisällöstä ei voinut erehtyä. Inhosin sen pistävää tuoksua.
- En minä sitä. Olin vain ihan varma, että ehdin ensimmäisenä. Mistä sinä oikein sait vinkkisi?
Vinkkini. Nämä osaavat huvittaa joka kerta, ajattelin. 
- Minä olen ollut täällä pitkään, hyvin pitkään, vastasin.
- Paikallisia? Susi kysyi. Minä nyökkäsin. - Oletko kuullut huhuja? Susi sanoi hiljaa ja nojasi minuun päin. Käänsin katseeni häneen.
- Huhuja? Yritin kuulostaa, näyttää ja vaikka vielä haistakin mahdollisimman yllättyneeltä. Suden katse tarttui silmiini ja minä käänsin pääni pois. Ihmisillä on sanonta. Miten se nyt meni? Silmät ovat peili. Minkä peili? Sieluttomuuden. Naurahdin. Pitää muistaa olla varovaisempi, vaikka tämä tolvana nyt ei tajua mitään.

- Vampyyreistä, Susi kuiskasi hiljaa. Minulta pääsi nauru. Se ei ollut enää pientä naurahtelua vaan tukehduttavaa rämäkkää.
- Vampyyreistä? Toistin Suden perässä. - Vampyyreistä? Sanoin yhä uudelleen naurun lomasta. Vampyyreistä. Vampyyreistä. Mitä ihmettä sinä poika parka luulet vampyyreistä tietäväsi? Kuinkahan monta olet matkoillasi tavannut, tunnistamatta yhtäkään? Mikä ihme sinut on aina säästänyt? No maistuu se ruoka tänäänkin. Ehkäpä minulla käy tuuri ja saan vaihtelua pöytään. Vierasta verta. - Olen minä huhuja kuullut. Niitä kuulee jatkuvasti. Aina tulee sinun kaltaisiasi onnettomia uskovia, jotka luulevat voivansa löytää satujen paholaisen. Sanoin ja nauroin. Susi laski pään kämmeniinsä hetkeksi, nojautui taakse päin ja höräisi tuopin kerralla tyhjäksi. Voi miten toivoinkaan, ettei hän olisi tehnyt sitä. Pelkkä ajatus toi oluen maun suuhuni. Minua puistatti. Taidan sittenkin pysyä suunnitelmassa. Jääköön Susi jollekin nälkäisemmälle jossain. 

1 viesti vastaanotettu (2009)
Antistress (2009)
Hidas kuva (2009)
Hyvien unien yö (2002)
Jälleennäkeminen (2009)
"Monsteri" (2001)
Näkökulma 1 (2009)
Näkökulma 2 (2009)

Fantasia

Alku (2000)
Lumiprinsessani - alku (2001)

Sadut

Joutsen, joka ei uskaltanut lentää (2006)
Kadonnut ystävä (2006)
Metsäretki (2006)
Päiväkotipeikko (2006)

Sekalaista proosaa

Jonakin päivänä kaduttaa 1 (2010)
Junia kulkee joka päivä (2000)
Kissamaki (2009)
PAM! (2000)
Pelästyiksää (2009)
Yksinäinen susi (1996)

Tietokirjoittaminen

Eläin on esine (2009)
Kirja-arvostelu: Sydämenmuotoinen rasia (2011)
Runoarvostelu: Koira tulee illalla (2010)
Sivistystoimenjohtajan kymmenen käskyä (2008)

Gerbiilitekstejä

Aikuisena olemisen vaikeus (2010)
Hulluja harrastajia (2000)
Lemmikkimessut 2000 (2000)

Gerbiilitekstejä

Hulluja harrastajia (2000)
Lemmikkimessut 2000 (2000)