Kirja-arvostelu: Kummitus kaupan 
Teksti kirjoitettu avoimen yliopiston luovan kirjoittamisen tietokirjoittaminen 2 kurssilla 2011. 

Joe Hill:
Sydämen muotoinen rasia.
Romaani, 394s.
Tammi 2008. 

Kirjan päähenkilö Jude Coyne kerjää vaikeuksia tajuamatta sitä itse. Hän on ikääntyvä death-metal-muusikko ja tarinan aluksi esitellään hänen yksityinen kokoelmansa. Esittely on kuin Ihmemaan kaninkolo, johon putoaa. Pahat asiat liukuvat ohi. Mikään ei tartu kiinni, mutta jättää jäljen. Kokoelmaan kuuluu muun muassa pääkallo, pedofiilin Disney-piirroksia, noidan sekava tunnustus, käytetty hirttosilmukka ja tappovideo. Melkein yhtä paljon kuin pahuuden markkinoilta ostettua tavaraa, Jude keräilee goottityttöjä, jotka tahtovat edes hetkeksi vanhan tähden kainaloon. Kainalossa kukaan ei ole enää oma itsensä, vaan Jude kutsuu heitä tytön kotipaikan mukaan. Nyt vuorossa on neiti Georgia. 

Sydämen muotoinen rasia-kirjan lähtöasetelma on herkullinen. Jude Coyne ostaa internetistä kokoelmaansa uuden esineen, kuolleen miehen puvun, jonka mukana luvataan seuraavan myyjän isäpuolen hengen. Aluksi harmittomalta tuntunut vitsi paljastuu nopeasti virheeksi. Jude on melkein unohtanut edellisen tyttöystävänsä, Floridan, jonka sisko ja isäpuoli taitavat hypnotismin, kädestä ennustamisen ja kuolleiden kanssa puhumisen. Mustaa sydämen muotoista rasiaa, jossa puku toimitetaan, ei ole lähetetty hyvät mielessä.

Jude Coyne kuvataan kirjan aluksi ihmisenä, josta on helppo olla pitämättä. Vanheneva muusikko, joka käyttää naispuolisia fanejaan aikansa ja heittää sitten pois. Mies, joka on ryypännyt, rällästänyt ja käyttänyt aineita matkustaessaan kitara kaulassa ympäri maan. Eilisen päivän tähti, joka nyt elelee vanhaa maataloa seuranaan milloin minkäkin osavaltion mukaan nimetty tyttönen, kaksi koiraa sekä osapäiväisesti nuoleskeleva nuori sihteeri Danny Wooten. Tarinan myötä Judesta oppii kuitenkin pitämään ja vanhalla tähdellä onkin yllättävän hyviä ystäviä, jotka ovat valmiita puolustamaan Judea. Jokainen, joka valitsee Juden puolen, on vaarassa. Kuolleet vetävät eläviä alaspäin. Koirat ovat ihmisen parhaita ystäviä ja Juden koirat näyttelevät kirjassa hyvin tärkeää osaa. 

Monin paikoin tarina on yllätyksetön ja surullisen kliseinen. Miksi kaikki goottitytöt ovat aina hyväksikäytettyjä, raskaamman musiikin taitajat väkivaltaisesta kodista ja kummituksilla on kaksoissisar? Kliseistä huolimatta Joe Hill ohjailee tarinaa taitavasti eteenpäin. Jos viimeisen pisteen paikkaa ei tietäisi, voisi tarinan kuvitella päättyvän jo sivulle 105. Todennäköisin ja helpoin ratkaisu käytetään pois alta, mutta helpotuksen sijaan Jude Coyne onkin entistä suuremmassa kiipelissä ja kujanjuoksu voi alkaa. Hetkeä myöhemmin Hill antaa lukijoille ennakon lopusta, joka on tai voi olla olematta todellinen loppu. Kirja on ahmittava saadakseen tietää miten Juden ja Georgian käy. 

Kujanjuoksu kuljettaa Judea, Georgiaa ja kahta koiraa läpi Yhdysvaltain itärannikon. Paon ja ratkaisujen etsimisen ympärille kietoutuu henkimaailman verkko. Omaan osaansa pääsevät Georgian isoäiti, tämän lapsena kadonnut kaksoissisar sekä Floridan sisar tyttärineen. 

Joe Hill (s.1972) on Joe Hill ollakseen joku muu kuin on. Tai oikeammin ollakseen itsensä ilman isänsä suuria saappaita. Vaan harvassa ovat ne kirjoitukset, jotka jättävät mainitsematta, että nimen taakse kätkeytyy Joseph Hillstrom King, juuri sen Stephen Kingin poika. Sen suurempia odotuksia ei kauhukirjailija voikaan itselleen saada. Kirja onkin omistettu Isälleni, yhdelle hyvistä. King-fanien ennakkoasenteista ja kritiikistä huolimatta Joe Hill on onnistunut työssään hyvin. Vuonna 2005 ilmestynyt novellikokoelma Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia (Tammi 2009) voitti lukuisia palkintoja (muun muassa Bram Stoker -palkinnon vuonna 2005 ja vuoden 2006 British Fantasy -palkinnon). Myös Sydämen muotoinen rasia on palkittu parhaana esikoiskirjana niin Bram Stoker- kuin Locus-palkinnoilla. 

Omistuskirjoitus ja Hillin isä korostavat kirjassa vahvana teemana toistuvia isäsuhteita. Jude Coynen omaa ongelmallista isäsuhdetta seurataan kirjan aivan alkusivuilta loppuun asti. Juden isä on ollut väkivaltainen juoppo, joka on huolehtinut paremmin koiristaan kuin perheestään. Nyt isä tekee kuolemaa ja Jude on valmis maksamaan mitä tahansa ettei joudu enää kohtaamaan häntä. Sekaan punotaan Floridan, Anna May McDermottin, suhde isäpuoleensa. Alkuun isäpuolesta saa kuvan tytärpuoliaan rakastavana hahmona, joka on raivoissaan Judelle. Hän syyttää Judea Anna Mayn kohtalosta. Tämä raivo on kestänyt isäpuolen kuolemankin. Ajojahti, jonka aikana rakkaudesta paljastuu täysin uusia puolia, vie Juden isänsä taloon ja pakottaa kohtaamiseen, jota on vältelty kolmekymmentä vuotta. 

Juden suhteessa nuoriin tyttöystäviinsä on nähtävissä isällisiäkin tunteita. Jude kaipaa ex-vaimonsa kanssa käytyjä keskusteluja ja heidän välillään ollutta aikuisten kumppanuutta.

Kirjailija ei halua tulla verratuksi isäänsä, mutta vertaukselta on vaikea välttyä. Stephen Kingmäiseen tapaan Hill kuvaa perin tavallisia ihmisiä, jotka joutuvat jonkin yliluonnollisen eteen. Myös kieli on paikoitellen hyvin samankaltaista omaperäisine kuvauksineen. Väkisinkin tulee mieleen Kingin yritys kirjoittaa salanimellä. Fanit tunnistivat Richard Bachmanin ennen kuin leikki ehti kunnolla edes alkaa.

Itse pidän enemmän psykologisesta kauhusta kuin verellä ja sisäelimillä mässäilystä. Jälkimmäisiä tässä teoksessa räiskittiin pitkin seiniä riittävästi. Puutteistaan huolimatta Sydämen muotoinen rasia pitää otteessaan, eikä anna hengähdystaukoa ennen loppua. 

1 viesti vastaanotettu (2009)
Antistress (2009)
Hidas kuva (2009)
Hyvien unien yö (2002)
Jälleennäkeminen (2009)
"Monsteri" (2001)
Näkökulma 1 (2009)
Näkökulma 2 (2009)

Fantasia

Alku (2000)
Lumiprinsessani - alku (2001)

Sadut

Joutsen, joka ei uskaltanut lentää (2006)
Kadonnut ystävä (2006)
Metsäretki (2006)
Päiväkotipeikko (2006)

Sekalaista proosaa

Jonakin päivänä kaduttaa 1 (2010)
Junia kulkee joka päivä (2000)
Kissamaki (2009)
PAM! (2000)
Pelästyiksää (2009)
Yksinäinen susi (1996)

Tietokirjoittaminen

Eläin on esine (2009)
Kirja-arvostelu: Sydämenmuotoinen rasia (2011)
Runoarvostelu: Koira tulee illalla (2010)
Sivistystoimenjohtajan kymmenen käskyä (2008)

Gerbiilitekstejä

Aikuisena olemisen vaikeus (2010)
Hulluja harrastajia (2000)
Lemmikkimessut 2000 (2000)