Kirjasta

"Kirjoita minulle kirja, jossa on Mörköjä. Niillä voisi olla oma maailmansa, koulunsa ja työnsä ja kaikki," sanoi mieheni minulle eräänä päivänä. Mietin mörkökoulua, mörköhammaslääkäriä ja mörköopettajaa. Ajatus jäi kytemään päähäni, kunnes eräänä päivänä kirjoitin paperin kulmaan sanat: "On olemassa kaikenlaista mitä tylsät aikuiset ei näe. On kummituksia, on haltioita, on tonttuja ja henkiä, mutta kaikista pahimpia ovat möröt, vaikka ne ovatkin olemassa vain ihmisen mielessä." Sinä päivänä tiesin löytäneeni Mörkö-tarinani ja samalla tajusin sen mahdollistavan puhumisen eräästä minulle hyvin läheisestä ja tärkeästä aiheesta niille, joita asia kaikkein kipeimmin koskettaa. Oli aika puhua masennuksesta.

Minä ja Osse uimarannalla kesällä 2009.

Minä yksipyöräisen päällä kesällä 2009.

Minä

Olen Minttu Vettenterä. Minulla on elämäni aikana ollut kaksi suuren suurta haavetta. Toinen on ollut saada perhe, jossa kaikkien olisi hyvä olla ja toinen tehdä elämänura kirjailijana. Äitiydestä olen kai haaveillut aina ja kirjailija-haaveeni syntyi liki samaa tahtia lukemaan oppimisen kanssa.

Olen kirjoittanut pitkiä tarinoita 9-vuotiaasta. Jossain vaiheessa olin aivan varma, että kauhu olisi se Minun Juttuni, mutta ainakaan kaksi ensimmäistä kirjaa eivät ole tätä genreä edustaneet. No ehkäpä joskus on vielä senkin aika.

Minä ja perhe

Perheeseeni kuuluu aviomies Ari, lapset Nessa, Melian (Melli) ja Osse sekä iso kasa enemmän tai vähemmän karvaisia perheenjäseniä (yleisesti ottaen niitä karvaisia). Näitä ovat pitkäkarvainen collie Lumi, kiinanharjakoira (powder puff) Jekku, kaksi degua, kaksi bushy tailed jirdiä, kaksi marsua, kaksi kääpiöhamsteria, iso liuta gerbiilejä (20) sekä muutama kala akvaariossa.

Olen ollut kotiäitinä Nessan syntymästä lähtien ja niinpä olen nauttinut hyvin tiiviisti lasten maailmasta. Arjessa, jossa mies tekee töitä välillä kellon ympäri, olen kokenut hyvänä, että toinen meistä on lapsille läsnä aina kuin tarvetta on.

Minä ja kirjat

Esikoiskirjani ilmestyi lokakuussa 2009. Se oli pitkän harrastukseni lopputulos, Gerbiilifakta. Gerbiilifakta on laajamittainen teos, joka esittelee paitsi gerbiilien perushoitoa, myös kasvatusta, genetiikkaa ja harrastusta. Kirjasta löytyy esittelyt ja perushoito-ohjeet myös deguista sekä harvinaisista hyppymyyristä.

Lisäksi kirjoituksiani on julkaistu marraskuussa 2009 ilmestyneessä Salon seudun kirjoittajien antologiassa Antofobia. Olin mukana kahdella kauhusävyisellä novellilla: 1 viesti saapunut ja Antistress.

Mörkö vei ilon on siis ensimmäinen fiktiivinen teokseni ja aika näyttää mitä sitä seuraa. Mörkö on myös ensimmäinen projekti, jonka olen myös itse kuvittanut.

Minä ja Mörkö

Mörkö-kirja toivottavasti käy sellaisenaan seikkailutarinana kenelle tahansa, mutta taustalla on sanoja vanhemman masennuksesta. Aihe on sinällään minulle hyvin läheinen, että sairastuin itse vaikeaan masennukseen täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Masennusta seurasivat muut ongelmat, paniikkihäiriö ja ahdistuneisuushäiriö, joiden vuoksi jouduin lopulta jättämään opiskelut kesken.

Mellin syntymän jälkeen sairastin vielä pahan synnytyksen jälkeisen masennuksen, jonka vuoksi jouduin kohtaamaan paljon ennakkoluuloja ja -asenteita liittyen siihen kuinka masentunut äiti voi hoitaa lapsiaan. Oli vaikea selittää, että kyllä, minä laittaisin vaikka henkeni näiden lasten eteen, mutta itsestäni minä en osaa pitää huolta. Noihin aikoihin en uskonut koskaan voivani sanoa seuraavaa, mutta onneksi, suureksi onneksi sanon sen nyt kuitenkin. Tuo aika on nyt onneksi takana.

En voi sanoa, että Möröt olisivat jättäneet minut täysin rauhaan. Olen vuodenaika ihminen ja poden jonkun asteista masennusta yleensä syksyaikaan. Lisäksi tiedostan, että minulla on luultavasti suurempi riski sairastua masennukseen uudelleen kuin useimmilla muilla. Onneksi toistaiseksi kuitenkin tuntuu siltä, että elämä voittaa aina lopulta.

Näin syntyi suurin osa Mörön kuvista. Keittiön pöydällä tai vaikkapa hellan päällä piirustuslevyllä, kunhan vain jostain sai napattua pienen palan aikaa arjen keskellä.

Minä ja tyttäreni Nessa ja Melian äitienpäivä aamuna 2009. 

Minä Miehikkälässä saippuakuplia tekemässä.

Minä ja Nessa Särkänniemessä kesällä 2009.

Minä lastemme Halloween-juhlissa syksyllä 2009.