Runoilijana en koskaan itseäni suostu pitämään, enkä varmasti koskaan sellaiseksi tulekaan. Vaan koska nekin nousevat vain jostain tuolta kaukaa, oli niidenkin tallettamiselle oltava oma paikkansa. Tänne tullaan keräämään myös teininä kirjoitetut laulunsanat. 

Runoja lisätty 8.9. Aikaisemmat löytyvät runosivulta 2. 

Runosivu 1 - Runosivu 2

- Näkymä tahriutuu nenänjäljistä
Sydämeni odotuksesta.
Et voi uskoa miten kovin odotan
ollakseni kuin en olisikaan.
-31.3.2006-

- Onnen aalto pyyhkii ylitseni
jokaisen punaisen auton myötä.
Niitä on paljon.
Pieni ja isoja.
Toiset palavat kuin tuli,
toiset lopulta ruskeita kuin maa.
Aallon jälkimainingeissa ratsastaa
oivallus ja pettymys,
miksi ei vieläkään?
-31.3.2006-

Voisin tuntea pettymystä
voisin itkeä surullisin sävelien
soidessa sydämessäni.
Voisin olla vihainen kohtalon kiepeissä.
Vaan miksi vaivautua,
niin paljon hyvää mahtuu pieneen maailmaani.
-31.3.2006-

Koiran korvien kera nousee toivoni
Tule rakas, tule.
Koira hiipii ovelle vastaan,
nyt minäkin jo kuulen askeleet.
Koira käpertyy lattialle ja huokaan,
Sekin odottaa ihan liikaa.
Ovi käy jossain muualla.
-31.3.2006-