Runo sivu 1 - Runo sivu 2

- Mustia kukkia. Elämän kivisellä polulla.
Kuoleman kukkia, lupauksia paremmasta.- 

- Pieni keiju,
yön yksinäinen sielu.
Kyynel kasvoillaan
siivet haavoilla.
Hän syntyi yksin vaeltamaan
maailman pahuudet näkemään
ja kaiken sen kokemaan.

Kipu.
Sen tunsi hän varhain.
Sai siitä kumppanin matkalleen.
Jokainen, jonka hän kohtasi
luottamuksen petti
satutti.

Pieni keiju
yksin vaeltaa, mutta tajuaa.
Ei hän tarvitse ketään
yksin selviää.

Jossain metsän kätkössä
vaanii kuolema.
Keiju tuntee sen.
Parhaan ystävänsä.
Hymyilee ja odottaa.
Ystävää. - 

- Tähän yksinäisyyteen sinut mielelläni ottaisin,
vierelleni hiljaisuutta kuuntelemaan.
asuttamaan pienen lämpöisen sydämeni
ja yöksi kainalon tarjoamaan.

Kaupungin valot häikäisevät.
Silti yhden tähden taivaalla näen.
Yhtä yksin kai minäkin.
Pimeässä peitonalla, aivan yksin. -