Salaisuuden hinta on tarina, jonka kovasti toivoisin olevan Se Juttu. Se, joka jonain päivänä painetaan kansien väliin. Ensimmäiset ajatukset Salaisuuden Hinnasta olen kirjoittanut vihkoon joskus teini-iässä, mutta vasta ehkä n. 5 vuotta myöhemmin tarina alkoi todella rakentua paperille sanoina. Koska tähän aikaan olin jo kotona hoitamassa pientä lasta, kirjoittaminen oli pätkittäistä ja se kesti. Vaan n. viidessä vuodessa olin luonut täyspitkän kirjan, josta Läheisin Lukijani huokasi: "Olisit voinut päästä vähän helpommallakin ensimmäisen kirjan suhteen." Noh, eihän Salaisuuden Hinta sillä tavalla tule koskaan olemaan se ensimmäinen. Täysmittaisia kirjoja on tullut kirjoitettua ties kuinka monta aikaisemminkin. Tällä kertaa oli vain aika syntyä se tarina, jossa kyse on kokonaisesta lähiöllisestä ihmisiä ja tarinan kannalta punottavia lankoja on enemmän kuin käsiin mahtuu.

Salaisuuden hinta lähtee liikkeelle ajatuksesta millainen maailma olisi, jos joku tietäisi jokseenkin kaikki salaisuutemme? Tai mihin niitä salaisuuksia voisi käyttää? Kun soppaan sekoitetaan aavistus yliluonnollisuutta onkin tarina valmiina.

Ensimmäisessä versiossa on n. 300 liuskaa, n. 72 500 sanaa. Tällä hetkellä haaveilen kirjoittavani tarinan kokonaan uudestaan, hiovani tekstiä sen jälkeen ja lähettäväni sen arvostelupalveluun, josta toivottavasti saan lisää uusia hyviä vihjeitä siitä mihin suuntaan tekstiä pitäisi viedä, jotta saavuttaisin tavoitteeni.

- Lupaatko olla minun? Tyttö kysyi hiljaa, aivan kuin minkä tahansa arkisen asian, mutta silmät kavalsivat tytön sisällä kasvavan voiman. Mies halusi vilkuilla ympärilleen, etsiä pakopaikkaa, armahdusta, jotakuta, joka pelastaisi hänet, muttei pystynyt. Hän oli kuin liimautunut niille sijoilleen ja tuijotti tyttöä herkeämättä varmana siitä, että pahempaa oli tulossa, vaikkei voinut kuvitella mitä se olisi. Hän oli kulkenut poikki pahimpien painajaisiensa polun ja oli valmis vaikka kuolemaan, jotta nuo asiat menisivät mukanaan hautaan.

Tuuli viskoi tytön pitkiä hiuksia, silmät olivat hiilenmustat, myrsky tuntui nousseen jostain aivan yllättäen keskelle poikkeuksellisen lämmintä marraskuuta. Mies sulki silmänsä hetkeksi, siksi pieneksi hetkeksi, jonka uskalsi ja tunsi kyyneleen karkaavan poskelleen. Mustat pilvet seisoivat taivaalla, vaikka puut anoivat jo armoa niitä repiviltä puuskilta.

Ukkonen jyrisi jossain kauempana ja mies tunsi tukehtuvansa. Tyttö, tuo pieni harmiton tyttö, oli niin täynnä vihaa ja mies saattoi kuvitella sen kuin eläimeksi, joka vain kasvoi ja kasvoi tytön sisällä. Tyttö ei halunnut päästää sitä valloilleen, ei vielä. Mies ei uskaltanut arvailla mitä tytöllä oli suunniteltuna hänen varalleen. Kuolema. Se oli ajatus, jota mies ei kyennyt torjumaan.

- Se olkoon sinun salaisuutesi hinta.
- Minttu Vettenterä - Salaisuuden Hinta -