Neljän kirjoittajan yhteisteos. Edellisvuonna kvartetti ylsi antologiasarjan kakkoseksi ja yksi kirjoittaja – Vettenterä – on aiemmin voittanut lastenkirjasarjan kilpailussamme. – Kvartetin tämänvuotinen teos on viittä vaille upea! Edellisvuonna muutamat tekstit herättivät etovaa vastenmielisyyttä, tämän teoksen lukeminen on nautinto. Lyhyiden - ja omituisten, kuten Päätalon pitäjässä sanottaisiin - juttujen napakkuus on iskevää, pitemmissä jutuissa jännitys pysyy alusta loppuun. Juttujen sisällössä absurdilla kuolemalla on keskeinen osa. Muutamissa mininovelleissa lähestytään kauhukertomusten rajoja ja karmaiseva yliluonnollisuus stephenkingmäiseen tapaan on myös esillä. Kielenkäyttö on kerrassaan mainiota ja viimeisteltyä. Sanotaan se mikä on tarpeen, pois on jätetty se, mikä ei ole tarpeen. Äyräväisen ainoa teksti on oikeastaan pienoisromaani, joka herkuttelee vapautuvan Itä-Euroopan teemalla. Äyräväisen tarinaan pujahtanut epäjohdonmukaisuus (sivut 208 ja 219) sekä juoneen jäänyt liian pitkä hyppy (sivut 180-181) eivät juurikaan pudota mukavasti punotun tarinan tasoa. – Kokonaisuutena tämänvuotisen kilpailumme huippua

[Möllärimestariarvostelu 2012. Sijoitus: antologia-sarjan 2. sija]